Koska Suomi on seismisesti yksi maailman rauhallisimmista alueista, ei suomalaisilla tavallisesti ole realistista käsitystä taikka tietoa maanjäristyksistä. Mediasta saamme eteemme pelkästään katastrofiuutisia harvinaisen suurista järistyksistä, joiden uhriluku sattuu nousemaan kansainvälisen uutiskynnyksen ylitse. Tosiasiassa maailmassa tapahtuu kuitenkin päivittäin jopa 275 sellaista maanjäristystä, jotka ihminen pystyy tuntemaan ilman apuvälineitä. Näistä vain noin 0,1 % on riittävän voimakkaita aiheuttaakseen mahdollisesti vahinkoja osuessaan asutulle seudulle. Poikkeuksellisen mittavia tuhoja aiheuttavia maanjäristyksiä tapahtuu maapallolla keskimäärin parin vuoden välein, eli niiden osuus kaikista ihmisen tuntemista maanjäristyksistä on noin 0,0005 %.
Entä millaiset ovat sitten käytännön riskit maanjäristysalueella elämisessä? Maailmanlaajuisesti noin kaksi miljardia ihmistä elää maanjäristysherkällä alueella. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen mukaan maanjäristyksissä puolestaan kuolee keskimäärin noin 63 000 ihmistä vuodessa, joten nopeasti voidaan laskea maanjäristyksistä aiheutuvan näillä alueilla vuosittain noin 0,003 % kuolemanriski. Vertailun vuoksi todettakoon, että liikennekuoleman riski on Suomessa suunnilleen 0,005 % ja koko maailmassa noin 0,017 % vuodessa.
Vaikka vakavan maanjäristyksen riski onkin pieni, on se kuitenkin olemassa. Jos yksinkertaisesti käy niin huono tuuri, että osuu keskelle tuhoisaa maanjäristystä, on syytä tuntea ainakin oikeat toimintaohjeet. Parasta olisi tietysti varautua onnettomuuksiin jo ennakolta esimerkiksi rakennusten laatukriteereiden avulla, mutta köyhissä olosuhteissa ne jäävät usein vain suunnitelmiksi. Niinpä arvioiden mukaan suuri järistys Kathmandun laaksossa aiheuttaisi yli 40 000 kuolonuhria ja jättäisi jopa toista miljoonaa ihmistä kodittomaksi. Näilläkään luvuilla kuolemanriski ei tietysti olisi suurempi kuin 2,7 %, mutta katastrofin mittakaava olisi silti käsittämätön, ja koskettaisi taatusti jokaista Nepalissa oleskelevaa ihmistä.
Vaikka onkin geologinen tosiasia, että ennemmin tai myöhemmin suurehko järistys jälleen iskee Nepaliin, en optimistina halua kuitenkaan maalailla piruja seinille. Vaikka Nepalin infrastruktuuri vielä tällä hetkellä onkin heikolla tasolla, saattaa maanjäristyksen tuleminen aivan hyvin kestää vielä useamman vuosikymmenen, johon mennessä köyhälläkin maalla on ollut aikaa varautua. Tämä kuitenkin edellyttää vitkastelematta konkreettisia toimia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, eivätkä haasteet sittenkään ratkea helposti. Vaihtoehtoja infrastruktuurin uudistamiselle on kuitenkin vain kaksi: joko ennen tai jälkeen suuren maanjäristyksen. Kumpihan tulee halvemmaksi?
Vaikka onkin geologinen tosiasia, että ennemmin tai myöhemmin suurehko järistys jälleen iskee Nepaliin, en optimistina halua kuitenkaan maalailla piruja seinille. Vaikka Nepalin infrastruktuuri vielä tällä hetkellä onkin heikolla tasolla, saattaa maanjäristyksen tuleminen aivan hyvin kestää vielä useamman vuosikymmenen, johon mennessä köyhälläkin maalla on ollut aikaa varautua. Tämä kuitenkin edellyttää vitkastelematta konkreettisia toimia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, eivätkä haasteet sittenkään ratkea helposti. Vaihtoehtoja infrastruktuurin uudistamiselle on kuitenkin vain kaksi: joko ennen tai jälkeen suuren maanjäristyksen. Kumpihan tulee halvemmaksi?
