En ole tavannut vielä montaakaan ihmistä, jotka suunnitelmistani kerrottuani olisivat vain nyökytelleet hyväksyvästi. Tämän vuoksi koostan vielä tälle sivulle joitakin lukijaa mahdollisesti askarruttavia kysymyksiä vastauksineen.
Mistä ihmeestä sä tällaista olet saanut päähäsi? (yleisin kysymys)
Ihan aluksi on todettava, että olisi tekopyhää väittää lähteväni matkaan pelkästään Nepalin vähäosaisia lapsia auttaakseni. Tokkopa kukaan maksaisi useita tuhansia euroja päästäkseen työskentelemään palkatta toiselle puolelle maapalloa, ellei kokisi itsekin saavansa vaihdossa jotakin. Matkani onkin todennäköisesti minulle itselleni paljon tärkeämpi kuin yhdellekään orpokodin lapselle, sillä heidän elämänsähän ei niin olennaisesti läsnäolostani muuksi muutu, kun taas oma elämäni muuttuu miltei täydellisesti. Työlleni ja rahoilleni saan kuitenkin vastineeksi sellaisia kokemuksia, joita vain harva suomalainen koko elämänsä aikana onnistuu keräämään.
Toisaalta matkallani on myös paljon laajempia tarkoituksia. Olen aina ollut kiinnostunut paitsi vieraista maista ja eksotiikasta, myös unelmista ja onnellisuudesta. Tosiasia on se, että vaikka Suomi onkin eittämättä maailman parhaita paikkoja elää, on se myös pidemmän päälle varsin harmaa ja yllätyksetön yhteiskunta - ehkä vähän liiankin tuttu ja turvallinen. Matka onkin minulle kaiken muun ohella tärkeä testi siitä, pystynkö normaalissa arkielämässä olemaan onnellinen myös Nepalin täysin vieraassa - eksoottisessa - kulttuurissa, joka samalla on myös yksi maailman köyhimmistä maista. Mikäli testini on positiivinen, tiedän loppuelämääni varten ainakin sen, ettei minulla ole mitään selviä rajoja elinympäristön suhteen. Voisin ehkä todellakin seurata unelmiani maailman ääriin...
Olenko naiivi? Ehkä. Olenko optimisti? Varmasti.
Miksi juuri Nepaliin?
Tähän älkää odottako saavanne mitään syvällistä vastausta, sillä en itsekään osaa tarkemmin sanoa mistä kiinnostukseni juuri Nepaliin johtuu. Alkujaan kohdemaata valitessani pyörittelin mielessäni toki useampiakin maita, mutta ajan myötä itämainen kulttuuri vuoristoineen vei voiton Afrikan savanneista. Pienestä maasta löytyy hämmästyttävän monipuolisia luonnonoloja - Himalajan jylhistä vuoristomaisemista aina Etelä-Nepalin trooppisiin metsiin. Todennäköisesti juuri upea luonto yhdistettynä kiehtovaan kulttuuriin oli suurin syy valintani takana.
Millaisessa paikassa työskentelet?
Työskentelen HORAC-nimisessä (Home for Rescue of the Afflicted Children) orpokodissa Kathmandun liepeillä. Talossa asuu runsaat 30 iältään noin 5-15-vuotiasta lasta, jotka ovat lähtöisin eri puolilta Nepalia. On todettava, etteivät kaikki lapset kuitenkaan ole orpoja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan joissakin tapauksissa vanhemmilla ei vain yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuuksia huolehtia lapsistaan asianmukaisesti, jolloin he paremman tulevaisuuden toivossa ovat antaneet lapsensa orpokodin kasvatettaviksi. Toisaalta HORAC pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan myös yhdistämään perheitä uudelleen, lasten etua silmälläpitäen.
Mitä työsi pitää sisällään?
HORAC:ssa vapaaehtoiset toimivat pääosin lasten ohjaajina, samaan tapaan kuin esimerkiksi iltapäiväkerhojen ohjaajat Suomessa. Toimenkuva sisältää arkeen liittyviä tehtäviä laidasta laitaan, muun muassa läksyissä auttamista, aamu- ja iltatoimista huolehtimista sekä erilaisten leikkien ja pelien järjestämistä / suunnittelua. Työtä on kuutena päivänä viikossa, ja työaika jokseenkin liukuva: vapaata on pääasiassa iltaisin, taikka lasten ollessa koulussa. Kymmenen kuukauden työohjelmaan sisältynee myös neljän viikon loma, jolloin saan omalla kustannuksellani kierrellä tutustumassa maan muihin osiin. Lisätietoja luettavissa tästä linkistä.
Mikä voisikaan mennä pieleen?
Liikenne on suurimpia yksittäisiä vaaran paikkoja Nepalissa. Tieverkosto kärsii vuosittain monsuunisateiden aiheuttamista maanvyörymistä, joiden korjaustyöt kestävät pitkään. Erityisesti linja-autojen turvallisuustaso on huono ja onnettomuudet yleisiä. Koko Nepal on myös maanjäristysaluetta. Heppoisen rakennuskannan vuoksi voimakkailla järistyksillä saattaa pahimmillaan olla tuhoisia seurauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti