Sinustako vapaaehtoinen?

Vapaaehtoistyö on eittämättä helpoimpia tapoja tutustua vieraaseen kulttuuriin pintaa syvemmältä. Pääset osaksi paikallisten ihmisten arkielämää, ja itsekin - sikäli kun se on mahdollista - viettämään arkea maassa maan tavalla. Lisäksi voit unohtaa ainaiset turistirysät ja suunnata oikeasti eksoottisiin kohteisiin.

Vapaaehtoistyötä voi tehdä oikeastaan kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt perusterve ihminen. Suomessa toimintaa järjestää viitisentoista järjestöä, joiden valikoimasta löytynee jotain jokaiselle. Työjakson pituus voi olla muutamasta viikosta aina vuoteen saakka, ja erilaisia työtehtäviä löytyy kymmenittäin.

Kattava lista Suomen vapaaehtoistyötä organisoivista järjestöistä löytyy esimerkiksi Nuorisotiedotuskeskus Kompassin verkkosivuilta. Huomaathan, että joillakin järjestöillä saattaa olla hakijalle tiettyjä erityisvaatimuksia mm. iän tai uskonnollisen vakaumuksen osalta.

Miten vapaaehtoistyöhön hakeudutaan? 

Koska allekirjoittaneella ei ole kokemusta muiden järjestöjen toiminnasta, käsittelee tämä teksti hakeutumista ainoastaan Maailmanvaihto ry:n kautta.

Maailmanvaihdolla on vuodessa kaksi hakukertaa, päähaku marraskuussa ja täydennyshaku seuraavan vuoden helmikuussa. Matkaan lähdetään tavallisesti seuraavana elokuuna, taikka joissakin tapauksissa myös elokuuta seuraavan vuoden alusta. Rautalangasta väännettynä seuraavasti:

• Haet marraskuussa 2013 ⇨ Matkasi alkaa elokuussa 2014 tai tammikuussa 2015.
• Haet helmikuussa 2014 ⇨ Matkasi alkaa elokuussa 2014 tai tammikuussa 2015.

Itse hakeminen tapahtuu kolmivaiheisesti:

1. Lataa Maailmanvaihdon nettisivuilta hakulomake ja täytä se huolellisesti tietokoneella. Lomake käsittää kolmisen sivua suomenkielisiä kysymyksiä, sekä vapaamuotoisen englanninkielisen motivaatiokirjeen, jonka sopiva mitta lienee noin yksi A4-sivullinen. Ei kannata hermoilla liikoja, vaikka kirjoittaminen ei ottaisi sujuakseen, sillä tässä vaiheessa hakijoita ei mitenkään rajata tai aseteta paremmuusjärjestykseen. Tärkeintä on luoda itsestäsi positiivinen ensivaikutelma. Kaikki hakemuksen lähettäneet kutsutaan haastatteluun, jossa vasta tarkemmin päätetään yksityiskohdista.
2. Noin kolmen viikon kuluttua hakuajan päättymisestä järjestetään Helsingissä haastattelutilaisuus, joka sisältää noin puolitoista tuntia yleistä informaatiota sekä kolmen vartin henkilökohtaisen haastattelun. Viimeistään tässä vaiheessa sinun tulisi lopullisesti päättää kohdemaasi, sillä maat pyritään kunkin hakijan kohdalla lyömään lukkoon tilaisuutta seuraavina päivinä. Ei taaskaan kannata jännittää turhia, sillä ilmapiiri on varsin epämuodollinen, ja jokaisen mielipiteet taatusti huomioidaan. Marraskuun hakukerralla hakijoiden määrä pyörinee noin kahdenkymmenen kieppeillä, joista naisia likimain 80 prosenttia. 
3. Haastattelun jälkeen ohjelmaan valituille (eli miltei kaikille) lähetetään vielä tukku sopimuspaperia sekä englanninkielinen hakulomake kohdemaan ICYE:ta varten. On todettava, että tässä vaiheessa huolimattomastikaan kirjoitettu hakulomake ei kaiketi uhkaa hakijan matkaa, mutta työtehtäväsi kohdemaassa päätetään kuitenkin pitkälti tämän lomakkeen perusteella, joten suosittelen paneutumaan siihenkin täydellä huolellisuudella. Hakulomake tulee palauttaa Maailmanvaihdon toimistoon erikseen annettavan ohjeistuksen mukaisesti noin kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

Lopullinen työpaikkasi ei kuitenkaan välttämättä selviä vielä moneen kuukauteen. Joissakin tapauksissa tiedot on saatu heti alkuvuodesta (itsekin sain jo tammikuussa), muttei ole tavatonta, että tämä varmistuu vasta kuukauttakin ennen matkan alkua. Odotellessasi sinulla on hyvää aikaa perehtyä kohdemaan kulttuuriin, kieleen, sekä tarvittaviin rokotuksiin.

Miten valitsen kohdemaani?

Maailmanvaihto, kuten muutkin järjestöt, järjestää vapaaehtoisia kymmeniin eri maihin, mukana sekä kehitysmaita että vähän kehittyneempiäkin valtioita. Näitä ovat muun muassa:

• Aasiassa: Etelä-Korea, Indonesia, Intia, Japani, Nepal, Taiwan, Uusi-Seelanti, Vietnam. 

• Afrikassa: Etelä-Afrikka, Ghana, Kenia, Marokko, Mosambik, Nigeria, Togo, Uganda. 

• Amerikassa: Bolivia, Brasilia, Costa Rica, Ecuador, Honduras, Kolumbia, Meksiko, Peru, Yhdysvallat.

• Euroopassa: Belgia, Bulgaria, Espanja, Hollanti, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Unkari, Viro.

Kustakin maasta erikseen kirjoittaminen jääköön muiden harteille, sillä netistä löytyy nopealla haulla varsin kattavasti tietoa maasta kuin maasta. Erinomaisia tietolähteitä voivat olla esimerkiksi Maailmanvaihdon henkilökunta, ulkoministeriön matkustustiedotteet tai ihan vaan Google ja Wikipedia. Alkujaan maata valittaessa kannattaa kuitenkin ensimmäisenä kysyä itseltään, mitä matkaltaan haluaa. On hyvä puntaroida, mitkä esimerkiksi seuraavista kohdista häiritsevät sinua eniten:

• Joukosta erottuminen. Joillakin alueilla saatat olla yksi harvoista eurooppalaisista alueellasi. Varaudu siihen, että paikalliset saattavat olla varsin kiinnostuneita sinusta. Erityisesti afrikkalaiset lienevät yleensä uteliaan vieraanvaraisia ulkomaalaisia kohtaan.

• Rikollisuus. Useissa maissa on Suomea korkeampi riski joutua esimerkiksi omaisuusrikosten kohteeksi. Tarkkaavaisuuskaan ei aina auta, joten tilanteisiin on hyvä varautua ennakolta. Vakava rikollisuus on yleisintä Etelä-Amerikassa.

• Levottomuudet. Monissa maissa on Suomea korkeampia yhteiskunnallisia jännitteitä, jotka saattavat pahimmillaan ilmetä väkivaltaisuuksina. Ovat yleensä vältettävissä normaalia varovaisuutta noudattamalla. Maakohtaisen tilanteen voi tarkistaa esimerkiksi ulkoministeriön matkustustiedotteista.

• Liikenne. Useissa maissa liikenne on suorastaan kaoottista Suomeen nähden. Liikenneonnettomuudet ovat mahdollisia missä tahansa, mutta riskin voi minimoida sopivalla kohdemaavalinnalla. Erityishuomiot kunkin maan liikenteestä on tavallisesti sisällytetty ulkoministeriön matkustustiedotteisiin.

• Luonnonkatastrofit. Erityisesti Aasiassa ja Etelä-Amerikassa on alati maanjäristysriski. Riskialueelle matkustavia kehotetaan ottamaan selvää, kuinka maanjäristystilanteessa tulee toimia. Joillakin alueilla, esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa, saattaa olla myös aktiivisia tulivuoria. Minimoit seismisten luonnonkatastrofien riskin välttelemällä mannerlaattojen reuna-alueita. Tropiikissa yleensäkin on huomioitava, että hirmumyrskyt ja tulvat ovat ajoittain mahdollisia.

• Sairaudet ja terveydenhoito. Monissa maissa esiintyy Suomea enemmän vaarallisia sairauksia, eikä paikallinen terveydenhoito välttämättä vastaa länsimaisia tottumuksia. Korkeimman riskin sairaudet muodostavat yleensä Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Maakohtaisen tilanteen voi tarkistaa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta.

• Asumisolot ja hygienia. Erityisesti Aasiassa ja Afrikassa asutaan tavallisesti perin vaatimattomissa oloissa. Sähköä saattaa olla käytettävissä vain rajoitetusti, lämmintä vettä ei usein laisinkaan. Paikallinen hygienia ei välttämättä vastaa tottumuksiasi, eikä esimerkiksi peseytyminen ole aina vaivatonta. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Amerikassa asutaan tavallisesti vauraissa isäntäperheissä, joten kohdemaan valinnalla voi vaikuttaa myös asumisoloihinsa.

• Kulttuurierot. Monissa maissa kulttuurisidonnaiset säännöt ovat huomattavasti länsimaita konservatiivisempia. Paikallisia moraalikäsityksiä koskeviin sääntöihin tulee ehdottomasti suhtautua vakavuudella, etenkin julkisilla paikoilla. Tämä saattaa joissakin maissa rajoittaa merkittävästi esimerkiksi pukeutumista ja alkoholin käyttöä. Muista, että sinä olet aina se, joka sopeutuu - eikä päinvastoin. Maakohtaiset erityishuomiot ovat tarkistettavissa muun muassa ulkoministeriön matkustustiedotteista.

Kustannukset

Tiesitpä sen ennestään tai et, vapaaehtoistyö ei useinkaan ole ilmaista. Oikeastaan se on maailman huonointa bisnestä - maksat suhteellisen paljon vain päästäksesi työskentelemään palkatta mahdollisesti ankeissa olosuhteissa. Eri järjestöjen hinnoittelu eroaa toisistaan jonkin verran; esimerkiksi Maailmanvaihdon kalliimpi osallistumismaksu kattaa täyden ylläpidon, viisumikulut sekä matkavakuutuksen, kun taas joidenkin järjestöjen halvat osallistumismaksut eivät sisällä mitään extraa. Kaikissa tapauksissa matkan kokonaiskustannukset lienevät lopulta varsin samansuuntaisia.

Maailmanvaihdolla on tietty standardihinnasto, jonka mukaan useimpien kohdemaiden hinnat määräytyvät. Muutamia kalliimpia poikkeuksia löytyy, ja ne ovat luettavissa erikseen Maailmanvaihdon nettisivuilta.

• 6 kk ohjelma: 3500 €
• 12 kk ohjelma: 4300 €

Joissakin maissa viisumirajoitukset saattavat vaikuttaa pisimpään mahdolliseen matkan pituuteen. Tällöin hinta on jotain tältä väliltä: esimerkiksi Nepalissa pisin mahdollinen aika on 10 kuukautta, jolloin osallistumismaksu on 4000 €. Laskettaessa matkan kokonaiskustannuksia, voidaan olettaa että ainakaan kehitysmaihin suuntautuvissa ohjelmissa omaehtoisiin lisäkuluihin ei mene kauheasti rahaa paikallisen halvan hintatason vuoksi. Tilanne tietenkin vaihtelee maittain, mutta esimerkiksi Nepalissa saa ravintolaillallisen alle kolmella eurolla. Näin ollen lentojen ja osallistumismaksun lisäksi ei välttämättä ole tarpeen varata kauhean paljon käyttörahaa, varsinkin kun Maailmanvaihdolla osallistumismaksu sisältää jo pienen päivärahan. Laskelmieni mukaan tonnin lisärahalla vuodessa elää kehitysmaissa jo herroiksi, kun otetaan vielä huomioon, että esimerkiksi Nepalissa väestön keskipalkkakin on noin tuhannen dollaria vuodessa. Ja sinä et sentään joudu maassa ollessasi pulittamaan senttiäkään asunnosta tai normaalista ruokailusta. Kun lentolipuista kaukomaille saa maksaa tavallisesti noin 600-1000 €, voisi laskea seuraavat arvioidut kokonaiskustannukset kullekin ajalle:

• 6 kk: 4600-5000 € (avg. 4800 € ⇨ n. 26,40 € päivässä)
• 10 kk: 5500-5900 € (avg. 5700 € ⇨ n. 18,75 € päivässä)
• 12 kk: 5900-6300 € (avg. 6100 € ⇨ n. 16,70 € päivässä)

Helposti voidaankin havaita, että matka tulee periaatteessa sitä halvemmaksi, mitä kauemmin maassa oleilet. Näin ollen kehotan vakavasti harkitsemaan vuoden tai pisimmän mahdollisen ajan valitsemista. Ja eihän sitä koskaan tiedä, josko vielä puolen vuoden jälkeen muutenkaan haluat takaisin Suomeen!

Vapaaehtoisturismi

Vapaaehtoisturismilla voidaan tarkoittaa periaatteessa kaikkea vapaaehtoistyötä, joka on tekijälleen maksullista. Näin ollen tällaista suunnittelevien on syytä perehtyä myös asian eettisiin puoliin.

Todettakoon, että järjestöjen kautta tapahtuvan vapaaehtoistyön maksullisuus on usein hyvin perusteltua. Onhan selvää, että matkastasi aiheutuu kustannuksia sekä lähettävälle että vastaanottavalle taholle mm. hallinto- ja elinkustannusten kattamisessa. Käsittääkseni kaikki Suomessa toimivat vapaaehtoistyöjärjestöt ovat luonteeltaan voittoa tavoittelemattomia (korjatkaa, jos olen väärässä), joten ne eivät hyödy vapaaehtoisten värväämisestä taloudellisesti. On kuitenkin tärkeää, että tiedät, kuinka osallistumismaksusi käytetään. Esimerkiksi Maailmanvaihdolla / ICYE:llä raha-asiat ainakin eritellään osallistujille hyvin huolellisesti.

Vaikka lähettäjäjärjestösi olisikin suomalainen ja toimisi kaikkien hyvien tapojen mukaisesti, on kohdemaan tilannetta lähes mahdoton arvioida Suomesta käsin. Lopullinen vapaaehtoistyöpaikka ei sekään ole sama asia kuin lähettävä taikka vastaanottava järjestö, vaan ne toimivat usein näiden ulkopuolella. Vaikka vapaaehtoistyöjakson onnistumisen kannalta juuri työpaikka on ratkaisevassa asemassa, voi siihen - ja sen toimintatapoihin - tutustuminen olla ennen matkan alkua hyvinkin haasteellista. Vaikka suuri osa vapaaehtoistyökokemuksista on työpaikankin suhteen hyvin positiivisia, tiedetään silti ihmisten auttamishalua käytetyn välillä myös hyväksi, ottamalla esimerkiksi vapaaehtoisia töihin pääasiassa osallistumismaksun vuoksi, eikä niinkään tarjoamansa työpanoksen johdosta. Tämä on tietysti lähtökohtaisesti harmillista ennen kaikkea vapaaehtoiselle itselleen, mutta herättää myös epäilyksiä rahojen lopullisesta käyttötarkoituksesta. Pahimmillaan pelkkää hyvää tarkoittava vapaaehtoistyöntekijä tulee epäsuorasti rahoittaneeksi lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa, josta on luettavissa lisää esimerkiksi Suomen Kathmandun suurlähetystön taannoisessa uutisessa.

Tätä ei kuitenkaan pidä säikähtää, sillä kansainvälisesti SUURIN OSA vapaaehtoistyöpaikoista toimii täysin kunniallisesti. Sinänsä ei ole myöskään eettisesti väärin, jos työpaikka saakin HIEMAN tuloja myös vapaaehtoisen osallistumismaksusta, kunhan rahojen käyttötarkoitus sekä muu toiminta ovat eettisesti kestävällä pohjalla (sekä vapaaehtoisen tiedossa). Sekin on kuitenkin selvää, että myös voittoa tavoittelemattomilla vapaaehtoistyöpaikoilla on omia kustannuksiaan, joiden kattamiseksi vapaaehtoiset voivat olla yksi osa muiden joukossa. Tällöin työpaikan tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että myös vapaaehtoisen työpanos tulee tarpeeseen, jolloin yhtälö on antoisa molemmille osapuolille. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö - maksullisenakin - luo elinikäisen suhteen paikallisiin ihmisiin, ja pala palalta rakentaa sitä kuuluisaa siltaa maailmassa vallitsevan eriarvoisuuden kuilun ylle.

Alla on kuitenkin vielä listattuna muutamia keinoja, joilla voi pyrkiä turvaamaan oman vapaaehtoistyönsä eettistä pohjaa:

• Lähde aina matkaan suomalaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön kautta. Älä hae suoraan mihinkään netistä löytämääsi vapaaehtoistyöpaikkaan, ellet ihan oikeasti tunne paikkaa entuudestaan.
• Varmista, että tiedät mihin osallistumismaksusi käytetään. Jos jokin taho ei tätä suostu kertomaan, ei se ole myöskään oikea valinta vapaaehtoistyöllesi. Mieti, tuntuuko osallistumismaksun suuruus sopivalta ilmoitettuihin menoeriin nähden.
• Mitä pienempi osa osallistumismaksustasi päätyy lopulliselle vapaaehtoistyöpaikalle, sitä parempi. Tällöin työpaikan ensisijainen motivaatio vapaaehtoisen hankkimiseen ei luultavastikaan ole raha, vaan työpanostasi oikeasti tarvitaan.
• Älä omin päinesi lahjoita rahaa vapaaehtoistyöpaikalle ennen matkaa, sen aikana tai sen jälkeen, ainakaan ellet voi olla täysin varma rahojen käyttötarkoituksesta. Työpanoksesi lisäksi sinun ei tarvitse antaa muuta tukea. Holtiton lahjoittelu on omiaan tukemaan esimerkiksi mahdollista ihmiskauppaa ja muita väärinkäytöksiä. 
• Jos kaikesta huolimatta havaitset työpaikassasi minkäänlaisia väärinkäytöksiä edellä mainittujen asioiden tiimoilta, ota välittömästi yhteyttä taustajärjestöösi. Työpaikan vaihtaminen on mahdollista, ja tarvittaessa järjestö voi myös ryhtyä toimiin asian selvittämiseksi.
• Lähde vapaaehtoistyöhön aina mahdollisimman pitkäksi aikaa. Jotkin järjestöt tarjoavat töitä aina yhdestä viikosta ylöspäin, mutta tällaisesta ei ole mitään aitoa hyötyä kenellekään. Mieti, missä ajassa oikeasti pystyisit olemaan avuksi; mielestäni puolisen vuotta on tähän ehdoton minimiaika. Jos sinulla on käytössäsi vain muutama kesälomaviikko, voit harkita perinteisen vapaaehtoistyön sijaan esimerkiksi kansainvälistä työleiriä.

Onnea matkaan!