Miten selitän, syvästi uskonnollisessa maassa, etten oikeastaan usko lainkaan jumalaan tai mihinkään yliluonnolliseen? Okei, tässä yhteydessä on hyvä tarkentaa, että hindujen keskuudessa vallitsee vahva yhteisymmärrys, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja ja johtavat lopulta kohti yhtä ja samaa Jumalaa tai alkulähdettä. Näin ollen kaikki merkittävät maailman uskonnot ovat samoja, eivätkä uskonnottomatkaan herättäne maltillisuudestaan tunnetuissa nepalilaisissa kuin lähinnä hilpeyttä. Mutta vaikken olekaan vaarassa joutua lynkatuksi, kannattaa ehkä silti varautua perustelemaan näkemykseni huolellisesti. Tässä kohtaa minun salainen aseeni on Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Tuo parisataasivuinen uskonnottoman ihmisen raamattu nimittäin sisältää kaiken muun lisäksi sivukaupalla laadukkaita argumentteja uskontoon perustumattoman maailmankuvan tueksi. Tuskinpa nekään ovat kyllin painavia horjuttamaan hartaiden hindujen uskoa, mutta ei ole tarkoituskaan. Sen sijaan jokainen täysijärkinen ihminen - uskonnollinen tai ei - joutuu niiden edessä tunnustamaan, että minunkin mielipiteissäni saattaa sittenkin olla jokunen pointti.
Oma lukunsa ovat tietysti uskonnon mukanaan tuomat kulttuuripiirteet. Riippumatta siitä, onko uskonnoissa sinänsä koskaan ollut mitään perää, on selvää ettei nepalilainenkaan kulttuuri olisi muodostunut yhtä rikkaaksi ilman uskontojen vaikutusta. Vuosisatoja vaikuttaneen uskonnon jäljet ovat nykyajan uskonnottomalle turistillekin yhä silmää hivelevästi havaittavissa; pelkästään Kathmandun laaksossa on yhtä monta Unescon maailmanperintökohdetta kuin koko Suomessa yhteensä. Lalitpurinkin alueella (oma asuinalueeni Kathmandun kupeessa) sijaitsee seitsemän merkittävää hindutemppeliä - yksi jokaiselle viikonpäivälle katseltavaksi.
Krishna Mandir Lalitpurissa. |
Tämä on hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaDherai dherai dhanyabaad, eli kiitos paljon :)
PoistaMä olin vapaaehtoisena Kathmandussa Maailmanvaihdon kautta kymmenen kuukautta vuosina 2009-2010 :) Itse totesin ateistina lastenkodilla parhaimmaksi selittää että oon buddhalainen. Ei ne lapset ymmärtänyt mitään mun yritystä selittää etten usko mihinkään, ei se ajatus vaan jotenkin kuulunut niiden maailmankuvaan. Itse taas ajattelin että buddhalaisuuden voi ajatella enemmän aatteena kuin uskontona.
VastaaPoistaNepalilaisille, etenkin lapsille, on ihan ok olla hindu ja samalla lempijumalana on Buddha ja Jeesus, eli uskonto on värikäs, mutta jotain jumalia aina on! Mutta mä itse henkilökohtaisesti nautin siitä että jumalat oli supersankareita ja menoa ja meinikiä, ihan eri henki siinä uskonnollisuudessa kuin länsimaissa. Ei siinä menossa haitannut ettei usko itse.
Tsemppiä matkaan! Autan myös mielelläni jos jotain haluat kysyä tai tiedustella.
Heippa, kiva kuulla juuri ateistin kokemuksia näistä asioista :). Todennäköisesti ne uskontojutut on tosiaan sellaisia, ettei niitä kunnolla pysty ymmärtämäänkään kuin vasta paikan päällä.
PoistaKiitoksia myös käytettävissäolosta, vaikka juuri tällä hetkellä ei olekaan mitään tähdellistä kysyttävää. Taustaverkoston laajennus on kuitenkin aina tervetullutta!