Mitä kertoisin Suomesta?

Jokainen kaukomaille vähäsen pidemmäksi aikaa matkaava joutunee miettimään tätä kysymystä. Mitä Suomesta oikeastaan tiedetään maailmalla? Euroopassa meidät ehkä tunnetaan kohtalaisen hyvin, mutta miten on asian laita muualla, vaikkapa Nepalissa? 

Alkuun on tarkennettava, että omassa työpaikassani Suomi lienee Euroopan valtioista tunnetuimpia, kiitos HORAC Finlandin monivuotisen yhteistyön. Muun väestön osalta toimivin mittari voisi kuitenkin olla esimerkiksi Suomen näkyvyys paikallisessa mediassa, jota muun muassa ulkoministeriön taannoinen julkaisu, Suomi ulkomaisissa tiedotusvälineissä 2012, sangen kattavasti valottaa. Johtopäätöksenä voi todeta, että nepalilaiset todennäköisesti tietävät maamme olemassaolosta, mutta siihen se tieto keskimäärin jääkin. Väitteeni tueksi voidaan katsoa vaikkapa nepalinkielisen Wikipedian Suomi-artikkelia, joka kaikessa vaatimattomuudessaan vastaa pituudeltaan suunnilleen alamittaista tulitikkua.

Noh, kun kuitenkin suomalaisina tiedämme, että maastamme riittää kerrottavaa paljon laajemmalti, mistä kaikesta minun pitäisi tarinoida? Olen tullut tulokseen, että pyrin kertomaan Suomesta paitsi tavanomaiset VisitFinlandin listaamat kansallisylpeytemme, myös sen, millaista on ihan tavallinen elämä Suomessa. Kerron, miten täällä käydään koulua, millaista ruokaa meillä syödään ja millaisia pihaleikkejä suomalaiset lapset leikkivät. Kerron myös, mitä Suomella saattaisi olla heille tulevaisuudessa tarjottavanaan; laadukasta ja edullista korkeakoulutusta ja myöhemmin kenties hyvin palkattua työtä (vrt. nepalilainen tulotaso).

Juuri suomalaisen korkeakouluopetuksen mainostaminen lienee konkreettisinta, mitä voin tehdä orpokodin lasten tulevaisuuden hyväksi. Jos saan lapset innostumaan koulunkäynnistä siinä määrin, että he tulevaisuudessa valikoituvat opiskelemaan suomalaisiin yliopistoihin, olisin kirjaimellisesti avannut heidän porttinsa auki tähtiin saakka. Vaikka Kathmandun kaduilta suomalaisen yliopiston luentosaleihin onkin pitkä matka, olisi se vielä huomattavasti pidempi ilman suomalaisia kontakteja.

Toisaalta ei sovi unohtaa arkielämän iloja haasteellisissakaan oloissa. Yksi suomalainen erikoisuus onkin käden ulottuvilla jo Nepalissa, nimittäin Suomen Kathmandun suurlähetystön puutarhaan vuonna 2009 valmistunut sauna. Suurlähetystön mukaan se on tarkoitettu edustuskäyttöön, Nepalissa asuvan suomalaisyhteisön jäsenille, edustuston henkilökunnalle ja heidän vierailleen, sekä esittelytarkoituksiin. Näin ollen ei ole välttämättä lainkaan mahdoton ajatus, että voisin itseni lisäksi vierailuttaa saunassa joskus myös uskaliaimpia orpokodin lapsia.