 |
| Loskakelejä ei tule ikävä. |
Nukkuessani:
Jään kaipaamaan varmuutta siitä, ettei peittoni alla möyri mitään epämiellyttäviä ötököitä, kuten torakoita tahi hämähäkkejä. Toisaalta uskon väsymyksen kuitenkin olevan tarpeen tullen varsin tehokas unilääke tällaisten tilanteiden varalle.
Herätessäni:
En jää kaipaamaan ainakaan aamukahveja, joita ei yleensä Nepalissa ole tapana juoda, kun en kotioloissakaan miltei koskaan kahvia juo. Tämän sijaan nepalilaiset juovat ymmärtääkseni aamuisin makeaa teetä, joka itse asiassa varmaan minullekin maistuu huomattavasti kahvia paremmin.
Roskapusseja ulos viedessäni:
En jää kaipaamaan sitä hankalaa laatikkosysteemiä, mitä Suomessa käytetään. Nepalissahan on eräistä lähteistä päätellen käytössä paljon maanläheisempi tapa, eli tulkinnasta riippuen joko 1) jätä roskat siihen, mihin huvittaa 2) jätä roskat siihen, mihin muutkin ovat omansa jättäneet. Tosi helppoa, eikö?
Bussipysäkillä:
Jään kaipaamaan luotettavia aikatauluja, jotka ovat myös helposti saatavilla. Toisaalta en jää lainkaan kaipaamaan niitä äreitä ja aivan liian kiireisiä kanssamatkustajia, jotka alkavat heti ruikuttaa bussin ollessa vähänkin myöhässä (eikä muuten ole pelkkä klisee, vaan olen todistanut näitä henkilökohtaisesti).
Bussissa:
Jään kaipaamaan ainakin runsasta jalkatilaa, siistejä istuimia ja yleensäkin hyvää matkustusmukavuutta. Kaipa lisäksi voi oppia arvostamaan myös sitä, että bussi ylipäänsä pääsee määränpäähänsä 1) hajoamatta 2) putoamatta rotkoon.
Viranomaisasioinnissa:
Jäänen kaipaamaan sangen mutkatonta ja - kansainvälisen mittapuun mukaan - jouhevaa asiointia ilman suurta byrokratiaa. Tokihan nepalilaisetkin rattaat saattaisi saada oikeanlaisella voitelulla pyörimään hivenen nopeammin, mutta ehkei sekään sitten ole niin kiva juttu.
Ruokakaupassa:
En jää kaipaamaan ainakaan sitä yltiöarkista tunnelmaa, joka vallitsee loisteputkien valaisemissa lähimarketeissa. Eikä sillä, että itse olisin koskaan ollut minkäänlainen keittiöharrastelija, mutta kenties sittenkin on ihan piristävää nähdä ainaisten eineshyllyjen tilalla vaihteeksi vähän eksoottisempaa valikoimaa.
Juoksulenkillä:
Jään kaipaamaan avaria jalkakäytäviä ja lenkkipolkuja, kuin myös katukuvasta puuttuvia kulkukoiria ja -lehmiä, joista ei liene Nepalissa puutetta. Toisaalta maisemat ainakin ovat ihan eri planeetalta koto-Suomeen verrattuna, ja kaupan päälle Kathmandun laaksossa saa vielä ilmaisen korkean paikan leirin.
Suihkussa:
Jään kaipaamaan varsin todennäköisesti ainakin lämmintä vettä, ellen muuta. Erään tarinan mukaan ainoa suihku, jossa koko Nepalissa on saatavilla lämmintä vettä, sijaitsee amerikkalaisten vuorikiipeilijöiden perusleirissä Mount Everestillä.
Vessassa:
Jään kaipaamaan lähinnä varmaan vessapaperia ja vessanpönttöä. Okei, pakko myöntää, etten ole varma, onko vessapaperi nyt jo 2000-luvulla Nepalissa käytössä vai turvautuvatko paikalliset edelleen vasempaan käteensä. Sanomalehdet ainakin ovat onneksi halpoja.
Illallispöydässä:
Jään kaipaamaan ainakin veistä ja haarukkaa, joiden käyttöä pidetään ilmeisesti Nepalissa enemmän tai vähemmän barbaarisena. Sen sijaan paikalliset syövät päivittäisen dal bhatinsa mieluummin sivistyneesti käsin. Sillä oikealla siis.
