Chilipaprika päivässä

Nepalilainen aamiainen.

Tässä vaiheessa matkaa lienee sopiva aika palata jälleen elämän perusasioiden äärelle, kuten esimerkiksi siihen, millä eväillä oikein olen selvinnyt hengissä viimeiset pari kuukautta. Nepalilainen keittiö, muun täkäläisen kulttuurin tavoin, on sangen lähellä intialaista vastinettaan. Lähes jokaisen aterian pääraaka-aineena toimii riisi, joka useimmiten nautitaan keitettynä, mutta toisinaan myös paistettuna. Annos höystetään tavallisesti ainakin laihalla linssikeitolla sekä sekalaisista vihanneksista valmistetulla kasviscurryllä, jota itse kutsun maanläheisemmin vihanneshöystöksi. Liha on täällä selvästi vihanneksia kalliimpaa, joten meidän suurkeittiötaloudessamme (nelisenkymmentä syöjää kolmesti päivässä) moiseen herkutteluun liikenee varoja vain keskimäärin yhtenä päivänä viikossa. Tavallisimmin syöty liha on kana, mutta toisinaan olen päässyt maistelemaan myös vuohta sekä vesipuhvelia. Lehmien tappaminen on täällä hindulaisuudesta johtuen laitonta, joten normaalia naudanlihaa ei liiemmälti ole saatavilla.

Linssisoppaa tulilla.

Eroavaisuuksia suomalaiseen ruokakulttuuriin löytyy täältä runsaasti; ensinnäkin nepalilaiset syövät joka päivä pohjimmiltaan samaa ruokaa, dal bhatia, joka nepalinkielisen nimensä mukaisesti tarkoittaa riisiä ja linssikeittoa. Ruokalajista muodostetaan erilaisia variaatioita vaihtelemalla curryn ainesosia, mutta ruoan perusolemus säilyy aina samana. Päivän aterioiden välillä ei juurikaan ole eroja, ja esimerkiksi aamupalaksi popsitaan täällä ihan illallisen veroinen ateria. 

Ruoka syödään yleensä käsin ja lattialla istuen, vaikkakin joka taloudesta löytynee tarvittaessa lusikoita liemiruokien sekä uusavuttomien vierailijoiden varalle. Ravintoloissa saatavilla on usein myös haarukoita, mutta veitsiä ei läheskään aina. Ruoan maustaminen nojaa pitkälti chiliin, minkä vuoksi suomalainen aterioija saa sangen usein pyyhkiä hikeä otsaltaan. Chiliin törmää täällä kaikkialla, ja sitä myydään esimerkiksi toreilla normaalina vihanneksena. Nepalissa muuten sanotaan, että vihreä chilipaprika päivässä pitää lääkärin loitolla.

Vuohen sisuksia perkaamassa.
Ulos törröttää peräsuoli.

Suomessa kuulee usein puhuttavan siitä, kuinka tavallinen kuluttaja on erkaantunut lihan- ja yleensäkin ruoantuotannosta. Että lapset luulevan pihvin tulevan tehtaista ja niin edelleen. Noh, Nepalissa tätä ongelmaa ei ainakaan ole, sillä koko tuotantoprosessi on kirjaimellisesti ihmisiä lähellä. Suuri osa eläimistä viettää päivänsä kaduilla ihmisten keskellä laiduntaen, ja teurastus hoidetaan ainakin pienempien eläinten (kanat ja vuohet) osalta tavallisesti kadulla lihakauppiaan toimesta. Myös elävien eläinten ostaminen on tavallista, ja jokainen lapsikin osaa tehdä kokonaisesta vuohesta paistia. Hintavuutensa vuoksi eläinten ruhosta hyödynnetään jokainen kuviteltavissa oleva osa, eikä nepalilaista kotiruokaa syödessään voi koskaan olla varma, mistä kohtaa eläintä tulee haukanneeksi. Toisaalta viimeistään täällä ihminen oppii onneksi myös sen, ettei sillä oikeastaan ole edes mitään väliä.