Yhden aikakauden loppu

En olisi hetki sitten vielä kuvitellut, että näinkin nopeasti tämä päivä voisi tulla vastaan. Tänään on näet viimeinen kokonainen päiväni Nepalissa, ja huomenillalla lennän takaisin Suomeen. Fiilikset ovat tietysti jossakin määrin haikeat, vaikkei kotiinpaluu mitenkään ikävältä etukäteen ajateltuna tunnu. Tosiasia on kuitenkin myös se, ettei Nepalilla enää viime kuukausina ole ollut minulle paljoakaan uutta annettavaa. Samalla taas suhteellisen huoleton nepalilaiselämäni vaihtuu takaisin normaaliin suomalaisarkeen, mitä en niin innolla odota. Onneksi Suomessa on sentään jälleen kesä, kuten oli lähtiessänikin.

Jonkinlaista yhteenvetoa Nepalista voisi olla kuitenkin syytä vääntää paperille. Kokonaisuutena matkani oli jossakin määrin erilainen kuin olisin osannut odottaa, joskin kaikelle oli luonollisesti syynsä. En ehtinyt trekkaamaan lopulta ollenkaan, mutta muutoin ehdin kierrellä maassa ihan mukavasti - kaksi vierailua Länsi-Nepalin maaseudulle, viikko Chitwanin luonnonpuistossa sekä pari päivää Pokharan kaupungissa - muutamia reissuja mainitakseni.

Vapaaehtoisprojektistani jäi ihan mukavat kokemukset, enkä missään vaiheessa kokenut, etteikö projektissa työskentely olisi ollut mieluisaa. On yleisesti tiedossa, että Nepalissa joidenkin vapaaehtoistyötä tarjoavien orpokotien (täällä ei muuten käytetä sanaa orphanage vaan hostel) taustat eivät kestä päivänvaloa, mutta oma projektini tuntui tässä suhteessa olevan ihan hyvä paikka. Lapsilla oli talossa hyvä olla, enkä muutenkaan törmännyt mihinkään suuriin epäkohtiin.

Vinkiksi tuleville vapaaehtoisille voin kertoa sen, että kannattaa jo etukäteen varautua siihen, että jossain vaiheessa joku tulee kysymään rahaa tai avustusta. Oma mielipiteeni kymmenen kuukauden jälkeen on se, että parasta on olla lahjoittamatta mitään kenellekään, ellet itse koe asiaa tärkeäksi, ja voi olla täysin varma siitä, mihin rahat oikeasti päätyvät. Hövelit lahjoitukset johtavat kuitenkin vain siihen, että helpon rahan toivossa ulkomaalaisilta koetetaan jatkossa pumpata entistäkin enemmän. Raha-asioissa ulkomaalaisen ei tule Nepalissa luottaa kehenkään, ei edes oman vapaaehtoisprojektin sisällä. Mikäli joku omassa projektissasi pyytää sinulta rahaa, on minusta edelleen parasta olla antamatta mitään. Halutessasi voit selittää, että olet tullut tarjoamaan apuasi työn muodossa, eikä sinulla ole mahdollisuuksia toimia samalla myös taloudellisena apuna. Mikäli tällaiset pyynnöt tästä huolimatta toistuvat, kannattaa ainakin Maailmanvaihdon kautta matkustavien ottaa yhteys Nepalin ICYE-toimistoon.

Etukäteen ei kannata kuitenkaan turhia murehtia, sillä Nepalissa kaikesta selviää kyllä kunnialla, kunhan asioihin osaa ennalta varautua ja myöhemminkin vaan muistaa pitää silmät auki. Turvallisuustilanne Nepalissa on oman mielipiteeni mukaan kokolailla hyvä, enkä kymmenen kuukauden aikana joutunut kertaakaan mihinkään vaaratilanteeseen. En liioin kuullut kenenkään tuttavani joutuneen esimerkiksi taskuvarkauden kohteeksi, vaikka paikoin kaoottinen ihmisvilinä ja väenpaljous tuntuisikin tarjoavan tällaiseen otolliset olosuhteet. Tavaroistaan kannattaa silti pitää huolta, äläkä ikinä säilytä esimerkiksi lompakkoa perstaskussa.

Matkani päättymisen myötä tämä blogi alkaa myös hiljalleen tulla tiensä päähän, ainakin ellen ryhdy käsittelemään kokonaan muita aiheita. Seuraavien muutaman kuukauden aikana uutta materiaalia ja uusia kirjoituksiakin tulee todennäköisesti vielä ilmestymään jonkin verran, johtuen esimerkiksi siitä, että hitaan nettiyhteyden vuoksi en ole päässyt lisäämään kuvia juuri lainkaan. Koneellani on kyllä tallennettuna ainakin viitisentuhatta valokuvaa, mutta kun yhden ainoan kuvan lataaminen tänne blogiin kestää täkäläisellä netillä sen puoli tuntia, niin lienee parempi palata tähän tehtävään jälleen kotoisten laajakaistayhteyksien äärellä.

Mikäli kenelläkään on mitään kysyttävää blogin aihepiiriin liittyen, vastaan mielelläni kysymyksiin nyt ja jatkossa. Tuleville Nepalin matkaajille toivotan onnea ja positiivista matkakuumetta, kun taas Nepalille itselleen toivotan näkemiin.

Minä palaan vielä!